Historia

Heelereitä on esiintynyt varhaisemmilla ajoilla eri puolella Englantia, mutta nykyään omana rotunaan tunnetaan enää Lancashire heeler. Lancashiren seuduilla niitä kutsuttiin myös nimellä Ormskirk Heeler. Heelerit tunnettiin farmien pieninä yleiskoirina, käyttökelpoisina nautakarjan paimentajina ja siirtäjinä sekä rottakoirina. Ulkomuoto ja koko muodostuivat käyttötarkoituksen mukaan, ja ulkomuoto oli hyvin pitkään hajanainen. Työssään heelerin tuli olla rohkea, älykäs, sosiaalinen ja kontaktihakuinen, jotta ne pystyivät työskentelemään yhdessä isäntänsä ja toistensa kanssa.

1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla heeler toimi karjanajajien apuna siirrettäessä suuria karjalaumoja kaupunkien teurastamoihin. Nopealiikkeiset pikkukoirat ajoivat karjaa eteenpäin puremalla niitä kintereisiin (heel) ja haukkumalla. Koirat osasivat väistää naudan potkua painautumalla litteäksi, jolloin potkut menivät niiden yläpuolelta ohi. Koirat juoksivat myös ruuhkien halki sulkemaan sivukadut matkalla teurastamoon ja käännyttivät haukkumalla karjan oikealle reitille.

Lancashire heeler on paimentanut pääasiassa nautoja, mutta myös lampaita ja kanoja. Heelerit osoittivat työssään suurta älykkyyttä sekä yhteistyökykyä ohjaajiensa kanssa ja ne omasivat myös erinomaisen ”karjavaiston”, ymmärtäen ja ennakoiden karjan liikkeet.

Köyhien maalaisten monitoimikoirina heelerit pitivät huolta myös maatilojen rottien ja hiirien sekä tuholintujen karkotuksesta. Tarpeen tullen heeleriä käytettiin apuna metsästyksessä erityisesti pienriistan, kuten kaniinien, pyynnissä. Eräiden tietojen mukaan salametsästäjät käyttivät niitä jäniskoirana, jonka tarvittaessa saattoi piilottaa vaikka taskuun. Heelerit toimivat myös riistan jäljestäjinä ja olipa niistä toisinaan apua myös kalastuksessa matalassa vedessä.

Yhdessä monista tehtävistään heelerit avustivat kilpahevosten hoidossa pitämällä niille seuraa karsinoissa. Heelerit tulevatkin yleensä hevosten kanssa toimeen erinomaisesti. Heelerit olivat myös yleisiä ja tehokkaita pihavahteja ja erinomaisen palvelualttiita ja uskollisia seuralaisia.

Maatiloilla on aina arvostettu pientä mustaa heeleriä ja paimennusominaisuukset kytkettiinkin kiinteästi mustaan väriin. Väriä pidettiin joskus jopa niin tärkeänä, että muun väriset pennut kuin mustat (black&tan) hävitettiin. Ruskea Liver&tan väri lisättiin rotumääritelmään vasta vuonna 1999. Rodun moninaiseen ulkomuotoon liittyvät erilaiset karvanlaadut, korvien ja häntien sekä raajojen asennot.

Yleisimmän teorian mukaan heeler on wales corgin ja vanhan black&tan terrierin (manchesterin terrierin esi-isän) sekoitus. Täyttä selvyyttä rodun muinaisista sukulaisuus suhteista ei kuitenkaan ole. Edellä mainittuja rotuja pienemmän koon selittänee, että lancashire heeleriin on sekoittunut jossain vaiheessa myös mäyräkoiraa ja jopa chihuahuaa.

Lancashire Heeler Club perustettiin Englannissa vuonna 1978. Samana vuonna 1.7.1978 koottiin ensimmäinen rotumääritelmä ja rodusta alettiin pitää epävirallista rekisteriä. Clubin oma rekisteri lopetettiin vuonna 1989, johon mennessä siihen oli ehditty merkitä yhteensä 817 koiraa. Näihin koiriin perustuu rodun rekisteröity kanta.

Lancashire Heeler rotu otettiin Englannin Kennelklubin rekisteriin 1981. Ensimmäisenä vuonna rekisteröitiin 3 koiraa ja seuraavana 41. Kennelklubin rekisteriin voitiin merkitä vain koiria, jotka olivat olleet Heeler clubin rekisterissä. Tässä vaiheessa osa koirista jäi rekisteröimättömiksi ja näin rodun geenipoolin ulkopuolelle.

Ajalla 1981-2004 on Kennel Clubin rekisteriin merkitty yhteensä n. 3800 lancashire heeleriä. Englannin kennelklubi hyväksyi rotujärjestön vuonna 1983. Ensimmäiset Lancashire heelerit esiintyivät näyttelykehissä britanniassa vuonna 1982, CC-oikeudet myönnettiin vuonna 1999. Kotimaassaan rotu kuuluu pastoral-ryhmään.